Kirjoittanut
Herätysliikejärjestöt hyödyntävät sosiaalista mediaa nuorisotyössään tehokkaasti. Kansan Raamattuseuran nuorisotyön johtaja Leevi Helo kertoo, että järjestön jokaisella rippileirillä on oma Facebook-ryhmä. Myös leiriläisten vanhemmille on perustettu keskustelukanavia. Raamattuopiston nuorisotyön tiimin johtaja Tiina Karlssonin mukaan Facebook auttaa nuoria tutustumaan toisiinsa jo ennen rippileiriä.
– Järjestöjen leireille tulee toisilleen tuntemattomia nuoria eri puolilta Suomea, ja tämän takia tutustuminen ennen leiriä kasvotusten on vaikeaa. Sosiaalinen media on erinomainen yhteydenpitoväline leiriläisille, isosille ja ohjaajille.
– Kun samalla paikkakunnalla asuvat nuoret kokoontuvat vaikka seurakuntatalolle tapaamaan toisiaan, voivat järjestöleirien riparilaiset kokoontua omalle virtuaaliselle seurakuntatalolleen netissä, Karlsson sanoo.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen lapsi- ja nuorisotyönsihteeri Pekka Kainua kertoo, että käytännössä kaikista vanhoillislestadiolaisten rippileireistä muodostuu ryhmä netin yhteisöpalveluihin.
– Sosiaalinen media näkyy useimmiten myös leirin opetuksessa ja siellä käytävässä keskustelussa, esimerkiksi netin vaaroista keskusteltaessa.
Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen nuorisotyönjohtaja Juha Heinonen on pannut merkille, että sosiaalisessa mediassa vaikuttamisen lisäksi nuoret ovat nykyään ”muutenkin entistä tiedostavampia”.
– He ovat perillä ajankohtaisista kysymyksistä ja heidän tarpeensa tulla nähdyksi ja kuulluksi on kasvanut, koska nykyään on paljon kanavia, joiden kautta voi saada äänensä kuuluviin.
– Rippileirien aikana sosiaalinen media näkyy kuitenkin yllättävän vähän, ellei tapahdu jotain suuresti uutiskynnyksen ylittävää, Heinonen toteaa.
Sosiaalinen media ei ole järjestöjen rippikoulutyöstä vastaavien mukaan kuitenkaan muuttanut nuorten peruskysymyksiä tai kiinnostuksen kohteita.
– Uskon perusteista puhutaan ja ”evoluutio vastaan luomiskertomus” mietityttää. Armon oikea ymmärtäminen on iso ja askarruttava kysymys edelleen. Myös ihmissuhteisiin ja itsetuntoon liittyvät kysymykset ovat painottuneet. Ongelmat ovat isompia ja ihmiset kipeämpiä kuin ennen, Heinonen kiteyttää.
– Leiriläisiä kiinnostavat niin kristinuskon peruskysymykset synnistä, Jeesuksesta ja uskosta kuin elämän mutkat seurustelusta, kuolemasta ja perheestäkin, Leevi Helo vahvistaa.
– Kun rippikoululaisilta kysytään, mistä rippikoulussa olisi hyvä puhua, nousevat esille ensisijaisesti uskonkysymykset ja vasta toissijaisesti kysymykset aikuiseksi kasvamisesta ja seurustelusta, Pekka Kainua väittää.
Tiina Karlsson on huomannut Juha Heinosen tavoin, että tieteen ja uskon suhde kiinnostaa nuoria.
– Tähän vaikuttaa se, että nuorten tuntemus Raamatusta ja kristinuskosta ennen rippikoulun käymistä on hyvinkin vähäistä.
– Nuorilla on tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään, toteuttaa unelmiaan, luoda kestäviä ihmissuhteita ja löytää oma paikkansa maailmassa, hän tiivistää.
